Tämä kesä on ollut ihmeellinen monestakin syystä. Helteet ovat olleet ehkä tämän kesän puhutuin aihe, mutta kerrankin voin sanoa eläneeni kesää täysillä. Ennen kesälomaa olin niin puhki ja uupunut,että olin töistä poissa sairauslomalla kolme viikkoa. Nukahtelin työni ääreen,ilman ensimmäistäkään merkkiä väsymyksestä tai haukituksesta sitä ennen. Nukahtelin silmänräpäyksessä, olin itkuinen ja ahdistunut. Tyttäreni alkoi oirehtia voimakkaammin eron jälkeen, ja hänellä oli sopeutumis- ja oppimisvaikeuksia. Olin välillä aivan poikki tähän kaikkeen, ja mietin että mitä minä teen!? Loma teki tehtävänsä, sain nauttia ja kokea kaikkea ihanaa. Olla vaan. Kuunnella laineiden liplatusta. Saunoa,uida. Veneillä,telttailla ja pääsinpä jopa nauttimaan vauhdin hurmasta. Rakkaani piti minusta huolta, tuki ja lohdutti vaikeina hetkinä. Avioero astui toukokuussa virallisesti voimaan, ja vaihdoin myös tyttönimeni takaisin. Se tuntui vapauttavalta. Jouduin tekemään äidille vaikean päätöksen, mutta tällä hetkellä luulen,että se oli ainoa ratkaisu. Pian 7 vuotta täyttävä tyttäreni muutti isänsä luo kaupunkiin. Nyt näen häntä joka toinen viikonloppu ja silloin kun mahdollista. Tilanteeseen kai vie aikansa totutella, ikävä kalvaa mieltä välillä kovasti, mutta ehkä kaikkeen tottuu, ja asiat alkaa sujumaan. Kaupungissa hän saa parhaan mahdollisen tuen koulutielle, sekä elämään. Yksi ilta kävin nukkumaan, ja havahduin siihen,että itkin unissani. Näin unta,että seisoin odottamassa asemalla tytärtäni. Hän oli siinä lähellä,mutta silti saavuttamattomissa. Vilkutin hänelle,ja sitten halasin kauan ja lujaa,sekä itkin. Uni oli hyvin todentuntuinen ja ahdistava. Vielä aamulla unta miettiessäni oli vaikea pidätellä itkua.  Tänään hain tyttöni töiden jälkeen viikonloppua viettämään kanssamme, ja voi miten hyvältä tuntui halata häntä oikeasti. Minun oma tyttöni ❤️ Tänään vietämme aikaa mökillä saunoen,uiden ja paistaen lettuja ja nauttien herkuista, sekä toistemme seurasta. En muuta mä pyytää vois 💖