Viime päivät ovat laittaneet minut ajattelemaan asioita; pääni sisällä käy välillä aikamoinen mylläkkä. Ajatuksia päähäni tuo parisuhteeni,työni,talouden hallinta,perhesuhteet ja lapseni.

Viikonloppu sujui ylitöiden merkeissä, vuoronvaihdos oli raskas,sillä pääsin perjantaina yövuorosta klo 6 ja tulin klo 14 takaisin työmaalle,tosin vain neljäksi tunniksi. Viikonloppuna sitten aamuvuoroon klo 6 alkaen molempina päivinä. Nyt on voittajafiilis kun selvisin tuosta duuniviikonlopusta. Jes!

Olemme olleet mieheni kanssa hieman ylivelkaantumiskierteessä, mutta nyt alkaa tuntua, että tunnelin päässä on valoa. Lähes joka kuukausi tili on tullut ja mennyt,eikä kaikkia laskuja ole saanut maksettua ajallaan,tai kerralla. Päätin että asiaan on pakko tulla joku stoppi,ennen kuin pimahdan tai menee luottotiedot tai koti aĺta. Onhan siihen vielä matkaa, mutta asiat tuntuivat pahenevan päivä päivältä. Otimme yhden isomman lainan miehen kanssa kimpassa,jolla maksamme kaikki mahdolliset luottokortit,osamaksut ja luotot pois. Seuraavat 5 vuotta maksetaankin sitten noita lainoja pois, mutta varmasti säästämme korkokuluissa, kun keskitytään yhteen kuukausierään.

En ole aiemmin uskaltanut paljastaa,että eräs läheiseni on alkoholisti. Vuosikaudet olen häpeillyt asiaa,mutta nyt ajattelen että mitä sitten;eihän se ole minun häpeä. Jokainen kantaa omat huolensa/taakkansa itse. Välillä kärsin asian suhteen enemmän,mutta vuodet ovat turruttaneet tunteitani. Eniten minua ahdistaa nykyään läheiseni alkoholismi lapseni takia. Lapseni alkaa tajuamaan ja aistimaan asioita, ja nyt jo huomaan että heidän keskenäiset välinsä eivät ole niin lämpimät, alkoholi on jo valitettavasti työntänyt poispäin meitä hänen luotaan. Viikonloppuna lapseni oli hoidossa edellämainitun henkilön luona (hän oli aivan selvä tällä kertaa tietenkin.) Hän pyysi tytärtäni mukaan lenkille, jolloin tyttäreni sanoi että hän ei halua lähteä lenkille hänen kanssaan, vaan mielummin lähtee ulos samassa taloudessa asuvan toisen läheiseni kanssa. Tästäkös hän sitten loukkaantui. Hän ei itse ymmärrä miten alkoholi vaikuttaa meihin läheisiin. Eihän lapselle voi olla tuollaisen takia vihainen/loukkaantunut, lapsen suusta se totuus kuullaan, onhan asia toki kiusallinen, mutta ei 4 -vuotias lapsi tälläistä asiaa ymmärrä. Hän ääneen ihmetteli,että vaikka hän kuinka ostaa tavaroita ja tekee tyttärelleni herkkuja,niin miksi hän näin käyttäytyy häntä kohtaan... Itse en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi,koska luultavasti olisin saanut sopan aikaiseksi, ja läheiseni olisi suuttunut vieläkin enemmän ja ratkennut jälleen ryyppäämään... Töiden jälkeen hain tyttöni hoidosta heidän luotaan, ja sillä aikaa hän olikin lähtenyt ajelemaan serkkunsa luokse ja jättänyt tyttäreni toisen läheiseni hoivaan. Jotenkin tuli sellainen olo,että hän pakenee asioita... (Voikohan asiaa enää selittää monimutkaisemmin ilman että kenenkään henkilöllisyys paljastuisi.) En oikein tiedä miten asiaan suhtautuisin...

Ajatuksia tuo mieleen myös parisuhteemme, ja sen tilanne. Mieheni on työnarkomaani, ja hän on koko ajan eri vuorossa kuin minä, ja vapaa-aikansa ja -päivänsä hän viettää salibandytuomatoinnin parissa. Näen miestäni korkeintaan 2h päivässä,kaikkina päivinä en edes näe, muuta kuin hän käy nukkumassa vieressäni. Välillä tunnen itseni todella yksinäiseksi, tuntuu kuin olisin yksinhuoltaja. Minulla on ikävä miestäni. Tänään töissä ajatellessani asiaa tuntui, että minua alkaa itkettää. Kuinka kauan minun täytyy tätä ymmärtää ja sietää? Olenko itsekäs jos vaadin enemmän aikaa itselleni tai perheellemme? Tiedän,että ilman tuota harrastusta jotkin laskut jäisivät maksamatta, mutta mieheni ei tunnu tajuavan miltä minusta tuntuu. Vietän illat ja viikonloput yksin,teen kaiken mukavankin yksin,tai tyttäreni kanssa. Emme juurikaan tee mitään perheenä tai pariskuntana. Omaa aikaa minulla on silloin,kun lapseni käy nukkumaan tai hän katsoo esim.muumeja. Tai silloin kuin käyn kuntosalilla reilu tunnin viikossa, tosin sinnekään en pääse joka 3.viikko. En kaipaakaan omia harrastuksia tai aikaa,vaan lähellä olevan miehen ja kunnon parisuhteen. Välillä tulee olo,että eikö hän vain viihdy kotona kanssamme tai pakeneeko hän harrastuksillaan jotakin?? Läheisyyttä yhdessä meillä on ollut viimeeksi reilut 2 viikkoa sitten... viime ajat seksielämämmekin on ajoittunut vain niille päiville,jolloin on suurin mahdollisuus tulla raskaaksi,ja sitten se loppuu kuin seinään. Minä haluaisin kyllä,mutta mieheni ei joko jaksa tai ole paikalla... Toivon todella että nämä vastoinkäymiset syventävät suhdettamme,eikä ajaudu karille kuten pelkään joskus käyvän. Kunpa pysyisin itsekin niin vahvana jotten etsisi läheisyyttä jostain muualta. Minulle on ollut tähän asti selvää että pettämään en ryhtyisi koskaan,mutta jos miettii asiaa vaikka kymmenen vuoden päähän,mikäli sama jatkuu tai jopa pahenee, niin en olekaan asiasta enää niin varma. Joskus saatan jo nyt ajatella toista. Se saa minut säikähtämään,tietäen että se ei ole hyvä merkki parisuhteessa. Toivon lähestyvän talviloman antavan meille aikaa perheenä ja parantavan yhteiseloamme pariskuntana... Viikko enää töitä ja sitten se on käsillä...!

Tällä kertaa hieman syvällisempää tekstiä, seuraavan kerran kerron jotain sisustusjuttuja, minulla onkin pari jutskaa tekeillä :)

 

Mukavaa kevättä! Paistaa se päivä risukasaankin. <3