Nyt päätin sen (taas). Otan itseäni niskasta kiinni, ja ryhdistäydyn. Monenkin asian suhteen. Aloitetaanpa vaikka minusta itsestäni.

Yhtenä päivänä töissä työtakkini neppari pamahti auki kahdestikin, kun kumarruin ottamaan jotain lattialta. Minua ahdisti, tuntui etten saanut kunnolla happea, enkä taivu kunnolla korjaamaan koneen syytämiä sotkuja. Minua hävetti,sillä työkaverini seisoi vieressä. Eihän tuo peilikuvakaan oikein silmää miellytä. Suurin pelko persiissä on siitä,että sairastun tätä menoa jollei elämä muutu. Suvussani esiintyvien erilaisten sairauksien kirjo on SUURI. Olen monestikin vitsaillut,että mikäli olisin rotukoira,en kelpaisi jalostukseen.

Tuntuu,että olotilani viimeaikoina on ollut nuupahtanut,apea,voimaton. Tunnen itseni laiskaksi syöttöporsaaksi, ja joka päivä tekee mieli jotain makeaa. Sinänsä ihmettelen,että aviomieheni jaksaa minua vielä katsella kaikkine makkaroineni. En kyllä ihmettelisi yhtään, mikäli hän ei enää haluaisi minua. Tai oikeastaan se alkaa jo hieman näkyäkin suhteessamme...

Mietin toki myös rakasta lastamme, toivoisin näkeväni hänen varttumisensa pitkälle tulevaisuuteen,enkä tahdo että hän joutuu häpeämään minua.

Olen vuosien varrella kokenut onnistumisia asian suhteen, yrityksiä on ollut takana useita. Viimeisin 26 kg:n pudotus loppui sitten,kun aloin odottamaan esikoistani. Jotenkin siinä kävi sitten niin, että raskausaikana painoi nousi tähtitieteellisiin lukemiin ja lopulta painoin vieläkin enemmän kuin ennen laihdutusta. Olen päättänyt,että jos vielä joskus päädyn tuohon siunattuun tilaan,niin en todellakaan anna itseni paisua tuolla lailla!!!

Tällä kertaa ajattelin kokeilla pätkäpaastoa, tai oikeastaan yhtä versiota siitä. En halua syödä vain jotain tiettyä,enkä myöskään luopua kaikesta ruuasta.

Toinen asia,joka vaatii parannusta, on meidän perheen talous. Raha-asiat on retuperällä. Luottokortit ja osa-maksut sekä erilaiset osamaksu-tilit huutaa kuorossa hoosiannaa. Rahat ei riitä oikein mihinkään suurempaan menoerään taikka yllättävään menoon. Minä olen myös vähän shoppaholisti, tulee hankittua asioita ja tavaroita joihin ei ole edes varaa. Intohimoni kohteena on koti&sisustaminen, itseeni en enää juurikaan panosta. Nimim.tänään huomasin farkkuni revenneen perseestä...jos jotain positiivista niin tuleepahan käytettyä vaatteet tarkkaan.

Ostomaniaan on tultava stoppi,ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Ylimääräiset shoppailut saavat jäädä hetkeksi, ja aion keskittyä laskujen ja velkojen selvittämiseen, ennen kuin jompi kumpi meistä menettää luottotietonsa ja saa maksuhäiriömerkinnän... Niin kauan kuin minulla on perhe, ja tämä koti, on pidettävä siitä kynsin hampain kiinni. En halua mokata tätä. Tässä on liikaa liossa.  I will survive! :) Täytyy tehdä lisää ylitöitä oman jaksamisen ehdoilla, ja koittaa pikkuhiljaa selvittää nää "turhat" maksut.

Tässä onkin oivia sijoituskohteita, kun hommasimme huonon vedenlaadun takia vedenpuhdistusjärjestelmän. Laskua hommalle kertyi yli 2000 euroa. Autohuoltoa pukkaa, ja ja ja... mut on syy, miksi käydä töissä. Se on hyvä motivaattori kaikelle.

Lopuksi kuitenkin, ennen kuin tarinointi menee liian synkäksi,toivotan hyvää palmusunnuntaita! Sen verran piti kuitenkin alennus-shoppailla että hommasin nämä rottinkituolit Hobbyhallista. Tykkään kovasti vaikka ovat olemassa olevien tuolien kanssa hyvin erityyppiset. Ei kaikki pidä olla niin justiinsa. Ei ainakaan meillä!

NMS_5931.jpg

NMS_5930.jpg