Erään Facebook-ystäväni eilinen tilapäivitys sai minut ajattelemaan elämääni. Tuntuu kuin tuo hänen päivitykseni olisi suoraan minulle suunnattu. Suora lainaus hänen tekstistään;

"Onpa taas kovin glamouria joidenkin elämä tilapäivityksistä ja kuvista päätellen. Tiedoksenne; tänä aamuna MINÄ heräsin aikasin, laitoin tiskikoneen laulamaan, söin aamiaista ja luin samalla lehden. Sitten tiskasin loput astiat pöydältä ja kohta meinasin pukea päälle ja lähteä töihin. Siinä teille arjen glamouria ja blingblingiä. Sillä SITÄ se ihmisen elämä kuulkaa pääosin vaan on, vaikka muuta yrittäis todistaa!

Alkaa vaan välillä ottaa päähän tämä ihmisten jatkuva hehkutus ja semmoisen siloitellun kuvan antaminen omasta elämästään, koska voin ihan rehellisesti sanoo, et mun elämä on ainakin ihan sitä normia perusarkea. Työntäkää ne lomakuvanne ja sisustetut design-kotinne sinne missä ei päivä paista! "

Olin parhaan ystäväni kanssa viettämässä tyttöjen iltaa, ja toki kun saan lapsen hoitoon, miehen saunailtaan ja saan nauttia itse kerrankin laatuaikaa viinin ja hyvän seuran kera, päätin laittaa myös tilannekuvapäivityksiä. Kävimme laavulla paistamassa makkaraa ja reippailemassa, saunoimme vanhempieni rantasaunalla ja sen jälkeen tunnelmoitiin ulkona lyhtyjen ja kynttilöiden loisteessa vilttien alla nauttien juustoja ja juomia. Kyllä, se on minun arjessani toki ylellisyyttä, sillä minulla on hyvin harvoin tilaisuus nauttia em. asioista pienen lapsen äitinä, neljän koiran omistajana on vaikea järjestää niin monelle hoitopaikkoja, puhumattakaan siitä että täältä jumalan selän takanta lähtisin kaupunkiin viettämään minkään sortin yöelämää. Nämä kaikki edellä mainitut ovat toki omia valintoja, ja olen erittäin onnellinen että elämäni on tässä mallissa. Olen kiitollinen perheestäni, kodistani ja vakituisesta työstäni.

Silti ihmiset, jotka minut tuntevat, tietävät että elämäni ei ole aina ollut helppoa. On minullakin ollut vaikeuksia ja haasteita elämässä. Nautin kotielämästä, sisustamisesta ja kaikesta siitä, mutta kaikkia tuo "ylellisyys" on hankittu kovalla työllä, tehden ylitöitä laastaritehtaassa, istuen koneen perässä,koittaen pysyä kovassa tahdissa, puhumattakaan niskaa,hartioita,selkää ja ranteita kuormittavasta pakkaustyöstä. Monet kerrat olen lähtenyt aamuvuoroon lauantai- ja sunnuntai-aamuna haikein mielin kun muu perheeni jää kotiin nukkumaan. Olen miettinyt,että olenko huono äiti kun en ehdi olla rakkaan lapseni kanssa. Avioliittoelämäkin on jäänyt tuolloin paitsioon. Puhumattakaan siitä ajasta,jonka olisin voinut käyttää lemmikkieni parissa. Välillä olen vihannut työtäni, mutta sitten taas muistanut että huonomminkin voisi olla. Katsoessani ympärilleni muistan,miksi tuota työtä teen joka arkipäivä. Siksi,koska en ole Hannu Hanhi, vaan tilini on kovasti miinusmerkkinen. Velkaa on enemmän mitä joillain pariskunnalla yhteensä, tai joillain ei koko elämänsä aikana - mutta en valita, oma talo maalla on ollut unelmani pikkutytöstä saakka. Toivon,että selviän elämästä terveenä ja myös pystyn nauttimaan elämästä jäätyäni eläkkeelle.

Elämässäni muutenkin olen joutunut kokemaan asioita, ikäviä ja synkkiä, sellaisia mitä en toivoisi muille tapahtuvan. On ihme, että minulla menee näin hyvin. Joskus mietin, että tähän asti kuitenkin asiat on järjestyneet, odotan kauhulla milloin onni kääntyy ja menetän kaiken. Mutta olen optimisti ja paras sanonta kuuluukin;

Asioilla on tapana järjestyä. (Muumipappa)

Joten; ketä kiinnostaa jos kerron vaan elämääni tähän malliin;

Heräsin aamulla. Menin töihin. Hain lapsen hoidosta. Tulimme kotiin. Tein ruokaa, tiskasin. Purin astianpesukoneen. Luin lehteä. Katsoin televisiota. Syötin koirat. Leikin lapsen kanssa. Vein lapsen pesulle ja annoin iltapalaa. Luin iltasadun. Toivotin hyvää yötä. Menin suihkuun. Kävin nukkumaan. Heräsin aamuyöllä lapseni itkuun. Siirryin vieraskammariin nukkumaan,jotta lapseni saa nukkua isin vieressä rauhassa. Kello soi. Heräsin. Lähdin töihin,...

Sillä näin se menee! :)