Unelmia & elämänmenoa muaseudulla

Elämän virtaus

2018-08-10T19:56:23+03:00

Tämä kesä on ollut ihmeellinen monestakin syystä. Helteet ovat olleet ehkä tämän kesän puhutuin aihe, mutta kerrankin voin sanoa eläneeni kesää täysillä. Ennen kesälomaa olin niin puhki ja uupunut,että olin töistä poissa sairauslomalla kolme viikkoa. Nukahtelin työni ääreen,ilman ensimmäistäkään merkkiä väsymyksestä tai haukituksesta sitä ennen. Nukahtelin silmänräpäyksessä, olin itkuinen ja ahdistunut. Tyttäreni alkoi oirehtia voimakkaammin eron jälkeen, ja hänellä oli sopeutumis- ja oppimisvaikeuksia. Olin välillä aivan poikki tähän kaikkeen, ja mietin että mitä minä teen!? Loma teki tehtävänsä, sain nauttia ja kokea kaikkea ihanaa. Olla vaan. Kuunnella laineiden liplatusta. Saunoa,uida. Veneillä,telttailla ja pääsinpä jopa nauttimaan vauhdin hurmasta. Rakkaani piti minusta huolta, tuki ja lohdutti vaikeina hetkinä. Avioero astui toukokuussa virallisesti voimaan, ja vaihdoin myös tyttönimeni takaisin. Se tuntui vapauttavalta. Jouduin tekemään äidille vaikean päätöksen, mutta tällä hetkellä luulen,että se oli ainoa ratkaisu. Pian 7 vuotta täyttävä tyttäreni muutti isänsä luo kaupunkiin. Nyt näen häntä joka toinen viikonloppu ja silloin kun mahdollista. Tilanteeseen kai vie aikansa totutella, ikävä kalvaa mieltä välillä kovasti, mutta ehkä kaikkeen tottuu, ja asiat alkaa sujumaan. Kaupungissa hän saa parhaan mahdollisen tuen koulutielle, sekä elämään. Yksi ilta kävin nukkumaan, ja havahduin siihen,että itkin unissani. Näin unta,että seisoin odottamassa asemalla tytärtäni. Hän oli siinä lähellä,mutta silti saavuttamattomissa. Vilkutin hänelle,ja sitten halasin kauan ja lujaa,sekä itkin. Uni oli hyvin todentuntuinen ja ahdistava. Vielä aamulla unta miettiessäni oli vaikea pidätellä itkua. Tänään hain tyttöni töiden jälkeen viikonloppua viettämään kanssamme, ja voi miten hyvältä tuntui halata häntä oikeasti. Minun oma tyttöni ❤️ Tänään vietämme aikaa mökillä saunoen,uiden ja paistaen lettuja ja nauttien herkuista, sekä toistemme seurasta. En muuta mä pyytää vois 💖

Pilvilinna,joka romahti...

2018-04-22T11:27:00+03:00

Täytyy sanoa,että viime vuosi oli minulle henkisesti hirvittävän rankka. Ehkä elämäni tähän asti rankin. Niinhän siinä sitten kävi,että viimeinen ICSI -hoitokaan ei onnistunut, ja meille annettiin tuolloin hyvin vähän toivoa. Asia oli itsestään jo aikamoinen kriisi, mutta se pisti miettimään,että haluanko sitä todella? Ja jotenkin aloin katsomaan asioita ihan eri tavalla. Marraskuun 7.pvä hain avioeropaperit ja allekirjoitin ne. Tunsin olevani yksin tässä suhteessa muutenkin, silmäni avautuivat ja tajusin viimein,että mitä järkeä tässä on. Koitin keskustella asioista aiemmin, mutta hän ei nähnyt asioissa mitään outoa, ja koitti vierittää syyn minun niskoilleni. Hän totesi,että ei tässä ole mitään ongelmaa, vika on sinun päässäsi, ja että hanki lääkkeet! Kävin psykologilla, ja siellä tunne vahvistui. Olin varmempi kuin koskaan. Muistan psykologin säälivän ilmeen, kun olin kotitehtävänä tehnyt listan asioista,mitä annan tässä suhteessa, ja mitä saan tässä suhteessa. Voitte arvata kumpi lista oli pidempi. Ehkä tämä kriisi ja masennus oli se keino,jolla silmäni sai avautumaan.

Nyt unelmani, eli talomme on myynnissä, ja joulukuun puolesta välistä saakka olemme asuneet eri osoitteissa. Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni, vaikka menetänkin paljon; kodin joka oli unelmani pikkutytöstä saakka. Syksy vei paljon muutakin mennessään; hetkenä,joka oli maailman huonoin, tein positiivisen raskaustestin. Koska päätökseni olin jo tehnyt eron suhteen, päädyin aborttiin. Kaiken kukkuraksi jouduin hautaamaan itse rakkaan koiramme. Silloin se iski. Henkinen romahdus. Itkusta ei tullut loppua, ja hakeuduin päivystykseen. Sain unilääkkeet ja myöhemmin toisella lääkärikäynnillä masennuslääkkeet.

Nyt elämä rullaa jo hieman paremmin. Olen löytänyt rakkauden. <3 Tai ehkä se löysi minut. Uskon kohtaloon, ja se johdatti meidät toistemme luo. Everything happens for a reason...

Tottakai elämä välillä vielä koettelee, stressi talon myynnistä ja (käytännössä) yksinhuoltajuus vie omat veronsa, mutta odotan että pääsen elämässä eteenpäin ja kaikki tämä paha jää taakse. Menetin välit myös äitiini kaiken tämän aikana, mutta se oli hänen valinta, en ole tehnyt mitään väärää. Olen loppujen lopuksi hyvilläni,että koin kaiken tämän. Se sai heräämään minut todellisuuteen. Elämä on liian lyhyt sellaiseen,missä ei ole ihmisen hyvä olla.

Hyvää kevättä ihmiset. Luottakaa omiin vaistoihin, ja kohtaloon. :)

Ihmisen kokoisia murheita...

2017-05-09T18:04:00+03:00

Viime ajat ovat olleet minulle samalla jännittäviä, toiverikkaita, mutta hyvin vaikeita, haikeita ja pettymystä täynnä.

Ensimmäinen ivf on nyt takana, 9 munasolua saatiin hyvin punktioitua, mutta niistä selvisi ainoastaan yksi siirtokelpoiseksi. Se oli kahden päivän ikäinen, 2.luokan 4-soluinen alkio. Mutta valitettavasti testitulos oli nega, eikä pakkaseen jäänyt mitään. Ongelmana oli se,että alkiot olivat monitumaisia. Joko sinne pääsee tunkeutumaan useampi siittiö kerralla, tai sitten munasoluissani on vikaa...

Klinikalle soitettuani minulle tuli henkinen romahdus. Kuvittelin, että vielä ennen heinäkuun sulkua ehdittäisiin tehdä vielä yksi ivf hoito,mutta lääkäri olikin sitä mieltä, että annetaan toipua rauhassa, ja aloitetaan uudestaan taas elokuussa. Seuraava hoito olisi ICSI, eli mikroinjektiohoito. Kokeillaan seuraavaksi eri lääkityksillä ja annostuksilla. Se päivä oli minulle hyvin pettynyt, itkin koko matkan kotiin. Itkin vielä illan ja yölläkin... mutta sitten järkeilin,että ehkä on hyvä niin, ja minulla on aikaa laittaa kesän aikana itseni kuntoon, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jään hoidoista kesälomalle, ja kenties saisin muutaman kilonkin pois.

Tänään katsoin tallennuksesta katastrofin anatomia -sarjan osan, jossa käsiteltiin Oulun vauvasurmia. Katsoin ohjelman järkyttyneenä, itkien vauvojen kohtaloa, ja miettien että miksi, oi miksi?!

Viime aikoina olen miettinyt elämän tarkoitusta lapsettomuuteen liittyen. Olen aina uskonut jollain lailla kohtaloon, uskoen että kaikella on tarkoitus. Nyt kun meidän pikkukakkosen aikaansaanti on ollut näin hirvittävän vaikeaa ja mutkikasta, olen alkanut miettimään, että miksi? Onko tähtiin kirjoitettu, ettemme koskaan tule saamaan toista lasta? Onko tarkoitus, että käymme hoidot läpi,uskoaksemme viimein että näin on? vai onko tarkoitus vaan koetella? Kääntyykö kaikki lopulta hyvin, vai päätyykö tämä johonkin muuhun, kuten avioeroon? Onko tämän tarkoitus vahvistaa liittoamme, vai kenties erottaa meidät toisistamme? Tälläisen Oulun tapahtuman myötä ihmettelen, että miksi Luoja antoi noiden viiden vauvan syntyä? Miksi se antoi niiden saada edes alkunsa, ja silti lopulta kaikki päättyi niin...?! Miksi ne vauvat syntyi siihen perheeseen kuolemaan, miksei joku muu saanut niitä, joka oikeasti olisi halunnut ne, ja ollut valmis ottamaan ne rakkaudella vastaan? Elämän tarkoitusta ei vaan aina voi käsittää, ei vaan ymmärrä...

Silti kiitän Luojaa siitä pienestä ihmeestä, joka meillä jo on; rakas tyttömme. <3

Luojan kiitos, että hänet on meille annettu. Toivottavasti häntä ei meiltä koskaan pois oteta. Kyynelsilmin kirjoitan ja mietin sitä...rakkaus tätä lasta kohtaan on suunnaton. Hän on pieni ihmeemme, ja vaikka lapsettomuusasiat välillä musertavat mielen kaikkine tunteineen, on hän se asia, minkä takia jaksan vaikeina aikoina tarpoa läpi tän kaiken paskan. <3

Elämän kevät...

2017-03-20T15:58:00+02:00

Tiedättekö sen tunteen rinnassa, kun jokin siellä polttelee ja kutittaa... Se on kevättä rinnassa. <3

Minulla oli aivan mahtava lauantai-ilta työkaverieni kanssa. Tai ehkä he ovat minulle enemmän, paljon enemmän. Joukko rakkaita ihmisiä, joiden välillä vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Ikähaarukka on melko suuri; parikymppisestä reilut neljäkymppisiin. Mutta silti tuntuu,että olisimme kaikki saman ikäisiä. Ja se yhteys...

...Eräs miespuolinen työtoverini sanoi minulle, että näkee minun silmistäni että kaikki ei ole hyvin... Siitähän se kyynelpato sitten murtui. Avauduin murheistani ja hän kuunteli. Hän piti minua kädestä ja lohdutti. Vaikka välillämme ei ole mitään sellaista, tunsin sillä hetkellä olevani hyvin etuoikeutettu ja onnellinen, että olen tutustunut juuri häneen. Voiko ystävyys olla sellaista, että on kuin vanha onnellinen aviopari, silti tuntematta sen suurempaa himoa toista kohtaan. Sanaton yhteys, joka on tuntunut jo aivan ensihetkestä asti. Hän piteli minua kainalossa ja silitti olkapäätäni, muutaman kerran suukottikin. Mutta se ei ollut mitään seksuaalista tms, sillä molemmat olemme onnellisia omissa liitoissamme, ja kunnioitamme puolisoitamme. Kerroinkin hänelle, että hän on niin hieno tyyppi, että hän on aina sydämessäni.

No pidettinhän me koko köörin kanssa hauskaakin keilailun ja tanssimisen merkeissä, ettei ihan pelkäksi itkuksi mennyt. :) Monenlaisia tunteita koettiin, ja nyt muistelen niitä sydän läikähdellen... <3 Tämä mahtava porukka on nyt jo hajonnut, sillä yksi on lähtenyt toisiin hommiin ja toinen toiselle työpisteelle, eri vuorokiertoon. Harmiksemme todettiin, että tälläistä porukkaa emme enää koskaan tule saamaan. Ei tähän asti sellaista ole ollut,vaikka joukossa on elämää kokeinakin ihmisiä. Mutta tälläisistä ihmisistä ei halua päästää irti. Voin sanoa rakastavani niitä ihmisiä juuri niin paljon, kuin työtovereita voi koskaan rakastaa. Ihan joka ikistä.

Elämme jännittäviä aikoja monessakin suhteessa. Saimme viimein maksusitoumuksen yksityiselle lapsettomuusklinikalle, Jyväskylän Fertinovalle. Vihdoin asiassa pääsee eteenpäin! Oon pelonsekaisin tuntein, mutta silti tunnen suurta helpotusta. Puhelun saadessani kädet tärisivät jännityksestä! Sain avauduttua tilanteestani myös esimiehelleni, hän onneksi otti asian hienovaraisesti vastaan ja tunsi myötätuntoa, sekä toivotti onnea matkaan ja kannusti ottamaan yhteyttä työpsykologiin mikäli tilanne alkaa liikaa mieltä kaivertaa...

Tänään tulee tv:stä ulos myös Maajussille Morsian -ehdokkaiden esittelyt, joihin minäkin olen mukaan sotkeutunut ystävän roolissa. Vähän jännää! ;)

Monta rautaa on tulessa, mutta silloinhan se on taottava kun rauta on kuumaa, vai miten se meni! :)

Läikähtelevää kevättä teille kaikille.

-Anna-

Uusi vuosi, uudet kujeet

2017-01-14T14:29:00+02:00

Selatessani tätä blogia, tajusin miten nopeasti aika rientää. Jo pelkästään edellisestä päivityksestäni on jo tovi, ja joulukin oli silloin edessä päin. Nyt on jo vuosi vaihtunut ja uudet haasteet odottaa. Tuleva vuosi tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen,mutta melko raskas. Mieheni nimittäin aloittaa opiskelut työn ohessa, ja vuorotyön,opiskelun ja lapsen hoidon järjestelyssä on varmasti omat haasteensa, ja melkeinpä voin olla varma,että yhteistä laatuaikaa ei liiemmin ole tänä vuonna luvassa. Mutta ehkä siitä selvitään...

Jännittävää tiedossa lapsettomuusrintamalla, sillä vielä pistoshoitoja jatketaan 1-3 kertaa, ja mikäli toivottua tulosta ei saavuteta, otetaan iso askel eteenpäin. Nimittäin sitten edessä olisi ivf-hoidot, ns."koeputkihedelmöitys". Ajatus siitä jännittää ja hieman pelottaa, mutta kun yritystä on jo näin monta vuotta takana, on se jollain lailla myös helpotus ja odotettu asia. Sitten vaan toivotaan sitä pientä ihmettä tapahtuvan... <3 Henkisesti tää matka on ollut melko rankka, kun tunteet menevät vuoristorataa ylös ja alas. Olimme maanantaina KYSsissä antamassa miehen spermanäytettä, ja tämän jälkeen menimme Matkukseen vähän shoppailemaan. Näin eräässä lastenvaateliikkeessä odotus- ja vauvanvaatteita, ja jotenkin tuli kauhean surullinen olo. Automatkalla kyynelpato murtui, ja aloin itkeä tuota... on välillä vaikea hyväksyä toisten onnea ja nähdä vauvojakin, ja etenkin nykyään ihmettelen suuresti, että jotkut saavat lapsia ihan vaan seksiä harrastamalla, kun itse täytyy kulkea vaikeimman kautta. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vai tuoko mitään...

Jännitän myös työkaverini puolesta, sillä ilmoitimme työtoverini kanssa hänet maajussille morsian -ohjelmaan, ja häneen on oltu yhteydessä! Vitsit, jos hän vain pääsisi mukaan ohjelmaan! :) Tosin hän uhkaili, että mikäli pääsee, ja asiat etenee niin hän pitää huolen,että myös minä joudun tv-ruudun taakse! :) No, eihän siinä...

Niin, ja tosiaan, ihana asia meille jo tapahtuikin, sillä jackrussellinterrierinarttumme "Hertta" pyöräytti 2.1.2017 maailmaan 4 pentua. Valitettavasti yhden pennun elämä oli lyhyt, sillä se eli vain 12h. ;'( mutta niin se luonto korjaa tieltään heikommat. Emä ja pennut voi hyvin, nyt kovasti odotellaan silmien avautumista! <3 Ne on niin ihania...

Että tälläistä meille kuuluu tällä kertaa... <3 Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Crazy about christmas...

2016-11-25T14:08:00+02:00

Aikaa on vierähtänyt jälleen tovi eteenpäin.

Campridge -ohjelma jäi hetkeksi ainakin tauolle lääkärin kehoituksesta, 22:n kilon rajapyykin jälkeen. Terveys on ollut edelleen hyvä, ja laihdutuksen tuomat terveysvaikutukset myönteisiä, mutta pääsimme lapsettomuustutkimuksissa harppauksen eteenpäin. Ensimmäiset pistoshoidot (puregon+menopur+pregnyl+lugesteron) ovat takana, mutta eivät tuoneet ekalla kerralla tulosta. Kokeiltiin siis ovulaation induktiohoitoa. Samalla tehtiin myös munasarjojen aukiolotutkimus, jossa todettiin niiden olevan auki. Toimenpide ei ollut kovinkaan miellyttävä, munasarjoihin ruiskutetaan siis katetrin avulla vesikuplia ja ilmaa. Sain toimeenpiteestä ihan mielettömän hartiapiston. Mutta siitä selvittiin. Tämä kierto menikin sitten persiilleen heti alussa, kun menkat alkoi pe iltapäivänä ja osaston soittoaika oli arkisin aamulla 8-9, en siis saanut enää ketään kiinni, ja pistokset ois pitänyt aloittaa su. Pettymys oli taas kova,mutta elämä jatkuu. Tää kierto ollaan sit ilman.

Labroissa selvisi myös, että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. TSH Viitearvot piti olla max.4,2 ja mulla oli 4,76. Lääkäri sanoi, että polilla arvoihin suhtaudutaan vielä kriittisemmin, suositeltavaa olisi saada arvot alle kolmen ja mielellään lähemmäs 2. Tyroksiinin aloitettua arvot ovat kolmessa viikossa ja hieman normalisoituneet, kun kontrollissa ne oli alle kolmen.

Stressi laukaisi minulle jonkin flunssataudin; siis lämpöä ja kuiva yskä. Mitään räkätautia ei oo ollut missään vaiheessa, mikä on outoa, mutta hyvä tietty niin. Kolmen päivän saikku teki hyvää kyllä mielenterveydelleni, kun sai vähän huilata. Siitä sitten päästiinkin aiheeseen joulu.

Olen aivan mahdoton jouluhullu. Aloitan fiilistelyn ja loppukesästä, ja se tunne voimistuu joka päivä joulua kohti. Koristeet ja valot lähtevät välillä hieman käsistä, mutta se onni jota se minulle tuo, on jotain sanoinkuvaamatonta.

Jostain syystä koitan pyrkiä täydellisyyteen, ehkä se juontaa juurensa lapsuuteen, joka toki oli onnellinen,mutta joskus joulu oli myös pettymys,kun alkoholi oli tullut mukaan kuvioihin. Sitä kai koittaa paikata sitä kokemaansa pettymystä nykyään omassa joulunvietossa. Nykyään joulut ovat sujuneet melko hyvin, ja aattokin ollaan selvitty hienosti ilman alkoholia. Sitä ennen on tietysti ilmassa pieni jännitys, että selviääköhän hän jouluksi... Aaton tunnelma on onneksi pysynyt lämpimänä, luojan kiitos lapsemme takia.

Jännitystä on ilmassa myös koirarintamalla, sillä pyhäinpäivänä Hertta kävi tapaamassa ihanaa Norjalaista Vuonojen miestä. <3 Oireiden perusteella voisimme päätellä, että pullat ovat uunissa, mutta jottei taas tule pettymyksiä, en uskalla luottaa vaistoihini ennen virallista ultraa, joka on 7.12. Kaipaan niitä pieniä vadelmatassuja tepastelemaan... vaavat olis erittäin tervetulleita! <3

Tässä hieman saikkuloman tuloksia... ;) Valopaketit! It's beginning look a lot like christmas... :) Ja samalla esittelen myös ihanan Willow Tree Nativity -setin, josta olen haaveillut jo pitkään. Löysin tämän tori.fistä melko edullisesti. <3

...tähän tulee vielä oljet ja led valot...<3

Joulun tunnelmaa lähdemme äitini kanssa hakemaan 4.-6.12. Tallinnan joulumarkkinoille. Voi että minä odotan sitä...<3 Ja sitä ennen huomenna nautin työpaikan pikkujoulutunnelmasta... *<:o)

Ihanaa joulun odotusta kaikille, ja voimia talven pimeyteen...<3 Tehkää asioita,jotka antavat teille voimaa ja iloa.

Vihdoinkin!

2016-09-02T13:20:00+03:00

Kuin ihmeen kaupalla projektimme "leikkihuone" tuli valmiiksi. Ja vieläpä ilman avioeroa,vaikka itse työ välillä hampaita kiristelikin. 😊 Ollaan kyllä tyytyväisiä lopputulokseen, ja varsinkin siihen,ettei olla koskaan ennen tapetoitu.

Elämäntapaprojektini on myöskin edennyt hyvin, hämmästyin yhtenä päivänä kun laskin pudotettujaa kilojani matkan aikana. Campridgellä kiloja olen pudottanut nyt yhteensä 21 ja risat, mutta yhteensä pahimmasta kiloja on lähtenyt jo -36kg. Kyllä kai sitä voi alkaa olla jo ylpeä tähänastisesta saavutuksesta, voi vain päivitellä että voi hyvä luoja millaisessa kunnossa olenkaan ollut! Toivon ja teen kaikkeni,ettei paluuta entiseen ole! Vaikka koko laihdutus on edennyt melko helposti, on se henkisesti ollut myös hyvin haastavaa. Kävin jokin aika sitten sisäistä taistoa itseni kanssa,jokin kriisi meinasi iskeä,muutos kai alkaa vaikuttaa ulkonäön lisäksi henkiseen olemukseen ja asioita on alkanut miettiä eri kantilta. Vaakalaudalla on painotellut jo työ,parisuhde ja oma ikäkriisi, mutta juteltuani asioista ystävien ja miehen kanssa asiat alkaa selkiintyä ja sumu hälvetä, kaipa se on joku vaihe joka kuuluu tähän kaikkeen. Nyt katse eteen ja kohti tulevaa entistäkin määrätietoisempana! Suomalaisella sisulla,perkele.

Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa,lyhyestä virsi kaunis. Ihanaa viikonloppua!

Syksyn tuntua ilmassa...

2016-08-22T16:22:00+03:00

Viime päivityksestäni onkin vierähtänyt taas tovi. Kesä on ollut yhtä huisketta,joten kirjoittaminenkin on jäänyt unholaan. Nyt yritän olla aktiivisempi sen suhteen. Kesäloma meni melko nopeasti, vaikka toisaalta tuntui,kuin olisi ollut jo ainakin puoli vuotta pois - ehkä se kertoo siitä,että ei ainakaan tullut mietittyä työasioita, ja loma on ollut onnistunut. Olen nauttinut vaan "vapaudesta" (=pois työmaalta); kuunnellut kesää ja sen ääniä luonnossa, taivastellut upeita maisemia Kolilla, patikoinut, reissunnut perheen kanssa, ihmetellyt porakaivon poraamisen ihmettä, rempannut ja riehunut.

Lisäksi yksi elämäni ehkä mahtavimmista saavutuksista, itsensä voittamisen suhteen oli Luonteripyöräily 13.8.16. Minä tein sen! 42km polkupyörällä, rippilahjaksi saadulla pyörälläni! Olen niin ylpeä itsestäni, vaikkei ehkä suorituksena ollut huippuluokkaa. Aikani oli tuossa mittelössä 2:43:45. Tein sen sateessa ja vastatuulessa yksin.

Ennen lomaa minulle iski stressi tekemättömistä töistä ja loman loppumisesta (joo, olin hysteerinen eukko,joka murehtii loman loppumista ennen kuin se alkoikaan!) No, ne tekemättömät työt ratkesi sillä,ettei budjetti riittänyt niihin, koska kesän alussa autostamme katkesi kesken ajon jakohihna, ja tähän ihanuuteen upposi kaikenkaikkiaan mukavat 2150e. Ei ollut siis vaikea päättää,mihin rahat sijoitetaan tällä kertaa! :D Ehkä vielä jonain päivänä saan kesäkeittiön,pihasaunan ja katetut terassit... Köyhän on hyvä unelmoida.

Unelmasta puheenollen, lie kolmenkympinkriisin tulosta, haluaisin lähteä opiskelemaan sisustusalaa. Sisustussuunnittelija on ollut unelmani pikkutytöstä saakka, se on intohimoni, ja harrastus joka auttaa jaksamaan minua arjessa ja ajoittaisen harmin keskellä. Sitä alkaa miettimään tässä iässä,että haluanko oikeasti olla tehtaassa töissä koko loppuelämäni, nyt vielä ehtisi muuttaa elämänsä kurssia... Olisi upeaa tehdä työtä,jota rakastaa,jossa viihtyy ja johon lähtisi iloiten joka aamu. Tämän hetkinen ammattini ei sitä intohimoa valitettavasti tarjoa. Vaikkakin tarjoaa jokapäiväisen leipämme.

Laihdutusprojekti sujuu ihan hienosti, no pientä noususuhdannetta on loman aikana tapahtunut, +700g, mutta emme valmentajani kanssa pitäneet sitä pahana, tästä alkaa arki ja skarpataan taas syömisisssä. Olo on kuitenkin hyvä, ja ihmiset ympärillä ovat huomanneet jo muutoksen minussa. Se auttaa jaksamaan tässä. Ja nyt.

Remppaprojektina tällä kertaa on tyttären huone, josta tulee siis hänen leikkihuone. Seinät oli ennen tylsän,beige/kermanvärisen raitatapetin peitossa. Nyt tilalle tulee murrettua "mintuhtavan" vihreää, ja tehosteeksi pastellisävyinen kolmiotapetti Estan Everybody Bonjour -mallistosta. Kuvan laitan lopputuloksesta teille nähtäväksi kunhan rojekti tulee päätökseen...sormeni jo kovasti syyhyää, että pääsen sisustamaan leikkihuonetta rimsessallemme <3

Että tälläistä meidän arkeen tällä erää...

Hehkuvia syyspäiviä odotellen,

Anna

Time goes on...

2016-07-03T16:24:00+03:00

Kesä on jo pitkällä, ja vaikka pitäisi elää kuin viimeistä kesäpäivää, tuntuu että kaikki jää siihen,että sit ku on loma...! Laihdutusrojekti on hienosti tuottanut tulosta, painoa tähän asti yhteensä pudonnut 18kg. Olo on ollut tosi jees, ja kaikenkaikkiaan tää on ollut ihmeen helppoa Campridgen avulla. Liityin myös Lady line kuntosalijäseneksi, joten kroppa saa kaipaamansa kiintetystä, ainakin toivottavasti! Lomaan on siis vielä 3 viikkoa, olenhan pitkin kevättä saanut joitain juttuja tehtyäkin,tässä kuvia tekeleistäni. Edessä olisi kuitenkin vielä suurimmat hommat, eli tyttäremme huoneen tapetointi&maalaus, sekä terassin teko. Meille tehdään heinäkuun lopussa myös porakaivo ainaisen vesipulan takia,ja mikäli rahaa jää yli, katetaan kenties terassit, jotta ne olisi monikäyttöisemmät. Sitähän ei vaan tiedä kuin vasta tehdessä. Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta...

Muistattekin varmaan tämän lipaston,kun se oli tammen värinen. Moni varmaan ajattelee että olen antiikinpilaaja, mutta itse tykkään tästä paljon enemmän tälläisenä,sopii meille paremmin.

Antiikkituoli,kuten muutkin on maalattu Jeanne d'Arck vintage paintilla sekä Annie Sloan chalk paintilla. Myös kankaat maalattu samoilla maaleilla, ja päällä antiikkivaha. Tuoli oli siis ennen samettipäällysteinen, joten se imi monta kerrosta maalia, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Yllätys yllätys; valaisinkin sai piristettä kalkkimaalilla...

Terassikalusteet sai uudet valkoiset päälliset entisten mustien, ja auringonpolttamien tilalle.

Olohuoneemme uusi ilme. Myimme entisen metallisen sohvasängyn pois ja tilalle kevyempi sohva. Mielestäni kaiken kruunaa Askon Ornament peili, joka on ollut vuosia haaveena. Keväällä saimme hankittua viimein peilin -40% alella. :) Metalliset valokuvakehykset on tilattu Villa woodista ja koukut ovat Riviera Maisonin mallistoa.

Kaikki on hyrskyn myrskyn, ja kuva pimeä,mutta näkymä toiselta suunnalta olohuoneesta...

Riviera Maisonin astiat on ihania...olispa varaa ostaa miitä enemmän...

Kesä,kauan odotettu kesä!

2016-05-15T20:41:00+03:00

Rakastan alkukesää,ja sen upeutta; vihreyttä, raikkautta, kaiken uuden odotusta, fiilis kun kaikki ihana on vielä edessäpäin!

Jokaikinen kesä sekoan puutarhahommien suhteen täysin. Kesäkukat lähtee aina lapasesta, ja suunnittelen hirveesti mitä aion kesällä tehdä, varsinkin pihalla...jostain syystä ne aina vaan jää suunnitteluvaiheelle. No, tänä viikonoppuna on tullut tartuttua tuumasta toimeen niin että selkä-ja pakaralihakset huutaa hoosiannaa! Sain istutettua kukkasia,kitkettyä kasvimaata, kitkettyä kukkapenkkiä ja istutettua pari uutta kukkasta, sekä kurpitsat ja kurkut pistin myöskin maahan.

Pari kesää suunnitteilla ollut kesäkeittiökin on jo suunnittelua pitemmälle saatettu, sillä kävin ostamassa Clas ohlsonilta grillipaviljongin, joka oli tarjouksessa. Siihen alle olis tarkoitus tehdä ns.terassilaudoitus, niin olis kivempi sit kokkailla siellä. Olin suunnitellut sellaisen kukkulan päälle,jossa tällä hetkellä ei ole muuta kuin nuotiopaikka, mutta saas nähdä onko paikka hieman epäkätevä, koska se on epätasainen, täytyy kivuta rappusia,ja nyt en enää ookkaan ihan varma,että sopiiko noin mitoiltaan terassi sinne, jottei ole ihan notskipaikassa kiinni. Puutarhakalusteet onkin alempana paviljongissa, joten mietin oisko sit hölmöä roijata niitä ruokia sinne alas... käytäntö on nyt hieman epäselvää...

Innoissani olen muustakin kuin kesästä, sillä tasaisesti on vaa'an lukematkin tulleet alaspäin. Kotivaa'an mukaan kiloja on kohta kuudessa viikossa tippunut -11,2kg. Jes! Eka etappi tavoitteen suhteen siis ylitetty. Painoni on viimeeksi ollut kaksinumeroisella luvulla joskus ennen lapseni syntymää. Se onkin jo ihme. Jonkinlainen hulluus tässä kai iskee, kun ilmoittauduin työpaikan kautta Luonteripyöräilyyn puolikkaaseen lenkkiin, 42km etappi ois edessä elokuun 13.pvä. Huh! Mutta se on samalla sellanen itsensä voittamishomma tän kaiken dietteilyn lomassa.

Tässä tämän päivän tunnelmia, lähinnä tuolla puutarha-osastolla...

Ukkokultani osti äitienpäivälahjaksi tän ihanan hortensian <3

Lempipaikkani... (taustalla näkyvä ulko-ovi odottelee korjausta,koirat on raapineet pinnan pois...)

Kirsikkapuiden kukintoa...

Pensasmustikatkin nupussa...

Kesäkurpitsan taimet pääsi "laariin" kasvamaan...

Can't believe this! Päärynäpuut ei oo vielä koskaan edes kukkineet, vaikka onkin vuodelta 2009 maassa tököttäneet. Nyt edes toinen on täynnä kukkia! Eihän se sitä sano,että tekee hedelmää,mutta hyvä saavutus tämäkin.

Ihanat omenankukat

Paljon kärsinyt rautatieomenapuu vaan sinnittelee...

Luonnon kauneutta; kukkiva tuomi...ja se tuoksu...

Kyynelkoivu <3

Tuomen kukkaset...

Tyttäreni leikkimökkiin piti myös laittaa kukat...

Riippapihlaja on kans miun suosikki,mut jostain syystä se ei oo oikein kasvanut kauheesti, kaveri jo kuivi pois...